Vaihtovuosi Brasiliassa

Juu eipä ole tullut reilu kuukauteen kirjoiteltua tänne mitään. Nytkin laiskotuttaa sen verran pahasti, ettei varmaan paljon tekstiä irtoa. Mutta täällä päin maailmaa menee oikein hyvin. Tuli käytyä Riossa jälleen muutama viikko sitten ja hauskaa oli, vaikka reissu oli melko rankka. Päivät meni nähtävyyksiä kierrellessä ja illat sitten juhliessa. Keskiarvo unille oli noin 3,5 tuntia yössä tai aamussa ja itse jaoin yhtä yötä lukuunottamatta yhden hengen sängyn Ilsan kanssa joten herääminen kesken unien ja melkein tukehtuminen Ilsan hiuksiin oli aina yhtä miellyttävää. Ensimmäisenä yönä palattuamme baarista saimme ajettua samassa huoneessa nukkuvien saksalaisten hermot kireälle. Voin rehellisesti sanoa, että olimme hyvin hiljaisia humalaisiksi ihmisiksi ja kun elää hostellissa 15-hengen huoneessa voi ehkä olettaa, että porukka saattaa harjoittaa yöelämää. Nukuin ensimmäisen yön kerrossängyn kolmannessa kerroksessa ja lakana ei ottanut pysyäkseen joten sitä asetellessa kärähti saksalaisella alapuolella melko pahasti. Seuraavasta päivästä lähtien saimme heistä mielyttäviä ”vihollisia” ja he myös vaihtoivat huonetta. He olivat kunnon esimerkki nihkeistä saksalaisista. Lähtöä edeltävänä iltana Riossa olimme melko rikki Alexin kanssa, mutta Ilsa halusi lähteä ulos ja koska kyseessä oli viimeinen ilta päätimme alexin kanssa, että vietämme selvän illan vaikka päätimme lähteä baariin. Tämä meni kuten odottaa saattaa, palasin Ilsan kanssa hostellille kello kahdeksan ja yhdeksän välillä aamulla ja Alex puolestaan ilmestyi paikalle aamu kymmenen maissa. Piilari hygienia oli myös kohdillaan baarissa sillä, toinen linssini tippui tanssilattialle ja siellä sitä sitten kyykittiin puhelimien valossa etsimässä ja lopputulos oli positiivininen. Piilari puhdistettiin vedellä ja ei kun takaisin silmään. Jännä, että nyt on pientä silmätulehdusta. En usko että olen nähnyt yhtä väsynyttä porukkaa kuin minä, Ilsa ja Alex rion lentokentällä. Onnekseni en pysty nukkumaan lentokoneessa, joten lentäminen oli oikein mukavaa, meillä oli vielä välilasku Sao Paolossa, joten kun pääsimme vihdoin Curitibaan nukahdin seisaalteni bussipysäkillä.

Koulussa menee ihan hyvin. Jouduimme pitämään noin viiden tunnin jälkeen portugalin kurssilla esitelmän, portugaliksi tietysti. Puhuimme Alexin kanssa Saunasta, sillä Alex on puoliksi tosiaan venäläinen, joten tämä aihe yhdisti meitä. Esitelmä meni ihan hyvin, vaikka meillä oli pieni hankaluus vaihtaa power pointin kuvia sillä, itse en tiennyt mitä Alex puhui ja toisinpäin. Ensi kuussa joudun uudestaan pitämään yksin esitelmän brasilialaisille opiskelijoille portugaliksi ja kertomaan suomesta, seinäjoesta/tampereesta ja koulustani. Odotan innolla tätä. Onnekseni kuten Alex kertoo tätä kaikille; portugalin opettajamme on rakastanut minuun, joten ehkä voin jotenkin luistaa tästä.

Tulevaisuuden suunnitelmia tässä on sen verran, että parin viikon päästä lähden morjestamaan Philippeä, eli yhtä brassia joka teki vaihtonsa meidän koulussa. Hän asuu siis Belo Horizontessa. Ja ensi viikolla Ilsan perhe saapuu Curitibaan ja menen katsomaan futista Ilsan ja hänen veljensä kanssa. Odotan innolla kyllä futismatsia, sillä meteli stadionilta on aina melkosen luja, joten tunnelman siellä pitäisi olla kohdillaan.

Näin kolmen kuukauden jälkeen ruoka täällä on alkanut tökkimään pahasti. Täällä on tullut kyllä yliannostus papuja ja riisiä sekä pastaa. Kun joku mainitsee buffetin, jossa syömme joka koulupäivä, pieni osa edellisen päivän riisistä ja pavusta nousee kurkkuun. Toinen mikä täällä on kyllä aivan kuraa on leipä. En edes pysty kuvailemaan millaista mössöä täällä leivät ovat. En ole kyllä näin kurjaa tarjontaa leivistä nähnyt missään päin maailmaa. Yksi ilahduttava asia koskien syömistä ja juomista on se, että meillä on nykyään täällä kämpälläni kahvinkeitin, joten nyt saa ihan normikahvia. Ja parasta on myös se, että tajusin käskeä Philippen ostamaan salmiakkia minulle, ennen kuin hän kerkesi lähtemään Suomesta, itsehän olin jo täällä silloin. Eräänä yönä itseasiassa heräsin siihen, että olin nähnyt unta salmiakista ja sen jälkeen oli hieman hankala saada unta uudestaan, kun melkein kuola valuen himoitsin sitä.

Täällä on tosiaan tätä kirjottaessa lauantai yö kello on noin kaksi ja olen kiltisti kotona. Huomenna on paljon kouutehtäviä, joten ei ole aikaa krapuloida ja muutenkin kroppani alkaa ilmoitella, että olen levon tarpeessa. Nukuin tällä viikolla enemmän mitä yhteensä varmaan täällä. Kämppikseni kävi terassillamme tupakalla ja aina kun hän kurkkasi ovestani sisään näki hän minut nukkumassa, jonka jälkeen hän herätti minut. Keskiviikkona taisin ottaa noin kuudet päikkärit ja silti sain yöllä nopeasti unen päästä. Tänään mentiin Ilsan kanssa yhdelle luokkakaverilleni ja hänen Brasilialaisen kämppiksen luo syömään vähän kakkua, sillä tällä brassilla oli syntymäpäivät. Oli itseasiassa ihan virkistävää vain viettää aikaa siellä kämpillä ja katsoa laatusarjaa eli Gossip Girliä.

Olemme Alexin kanssa tartuttaneet ihmisiin hyvin erikoisen tavan jota aluksi harrastimme vain Ilsan kiusaksi. Baarissa tilaisuuden tullessa kävimme nuolasemassa Ilsan poskea, nyt tapa on levinnyt jo muillekkin ja aina saa vähän varoa, että koska joku tulee lipasemaan. Toinen mitä harrastamme Alexin kanssa on eräs todella typerän näköinen tanssi. Koitan ensi kerralla laittaa videota tästä tanssista, nyt se ei onnistu sillä video on puhelimessani ja puhelin rikki.Koska elämme Ilsan kanssa melkoisessa symbioosissa onnistuin myös rikkomaan Ilsan puhelimen näytön, joten tässä olisi nyt kaksi puhelinta korjattavana. Ilsan puhelimen rikkoutuminen oli kuitenkin osittain myös hänen vika, joten pelkästään tästä ei voi syyttää minua.

Tarkoitus oli lisätä kuvia tähän, mutta jostain syystä tämä nyt ei onnistu. Pahoittelut tästä. Mutta sellaista tällä kertaa.