Tässä ollaan nyt sitten elelty Curitibassa kaksi viikkoa ja edelleen se aika vaan menee niin nopeasti. Koulukin on jo päässyt käyntiin ja pitkää päivää siellä vietetty. Viikko sitten aloitimme ensimmäisen päivän mukavasti orientaatio tilaisuudella. Hyvin laajalti käytiin läpi kuinka hommat toimii koulussa ja muita yleisiä asioita. Turvallisuus tuli taas esiin ja meitä neuvottiin kuinka välttää vaaratilanteita. Yliopiston takana sijaitsee favela joka aiheuttaa jonkun verran huolta henkilökunnalle, mutta heillä on kuitenkin jonkinlainen hiljainen sopimus favelan asukkaiden kanssa. Asukkaat saavat käyttää Yliopiston tervedenhoitopalveluita, joka estää osittain favelassa asuvien halua tulla muun muassa ryöstelemään alueelle. Luonnollisesti täälläkin on kuitenkin hyvä vähän tutkailla aina ympäristöä erityisesti pimeän aikaan.
Kampusalueelta ototsta. Ei ole kauheasti tullu otettua kuvia sieltä.
Henkilökohtaisesti itse näen kaikista vaarallisempina omalla kohdallani liikenteen. Jalankulkijat täällä ovat täysin autoilijoiden armoilla. Tänään eräs professori totesi, että jos auto tööttää ja siinä satut tiellä kulkemaan niin suurella todennäköisyydellä auto ei pysähdy vaan ajaa sitten vaikka päältä jos ei itse tajua väistyä. Curitibassa liikenne ei ole ihan niin paha mitä Riossa kuitenkaan. Täällä olen jo muutamaan otteeseen kyllä hionut autojen kylkiä ylittäessä tietä. Ei riitä että katsoo pelkästään oikealle ja vasemmalle vaan on syytä katsoa myös taakse ja eteen. Bussiliikenne täällä Curitibassa on kyllä erittäin toimivaa ja usein asia mainitaankin kaupungin yhteydessä. Toinen mikä täällä on huomioitavaa on kierrätys jota harrastetaan. Roskakoreja löytyy paljon ja hyvin monessa paikkaa on mahdollista eritellä jätteet rivissä oleviin roskiksiin kuten paperi, muovi ja biojätteet omiin paikkoihin. Se mikä täällä kyllä ontuu, joka on sinänsä hullunkurista koska muuten täällä on mahdollista toimia todella ekologisesti on kaupassa asiointi. Tavarat pakataan aina useisiin muovipusseihin ja itse en ole nähnyt, että ihmiset toisivat mukanaan kauppakasseja.
Orientaatiopäivän jälkeen illalle oli järjestetty tervetuliaiskemut erääseen keskustan pubiin. Ilta oli oikein onnistunut ja käsi sydämmellä taisin nauttia yhteensä viisi olutta siitä huolimatta, että kotiin palasin vasta yön pikkutunteina. Jotenkin siinä ku oli koko ajan uusia ihmisiä ja juteltavaa niin ei ehtinyt edes juomia tilaamaan. Itseäni ahdistaa suuresti tyyli jolla maksu hoidetaan baareissa täällä. Mennessä sisään ojennetaan lappu johon merkitään kaikki illan aikana juodut juomat ja maksetaan sitten kun lähdetään pois. Jos lappu hukkuu niin asiakas joutuu maksamaan tietyn summan mikä lappuun on merkitty. Mitä nyt itse olen nähnyt niin se on ollut noin päälle sadan euron luokkaa. Itsehän hukkasin ensimmäisenä iltana kyseisen lapun. Ei muuta kuin taas tyylikkäästi vaan com licencaa ja obrigadaa kehiin tarjoilijalleni ja hän tuli sitten huutelemaan portsareille, että pääsen poistumaan ilman lappua ja ilman sakkoa paikalta.
Perjantaina aikaiseen mennyt aamu hieman verotti joten saavuin yliopistolle hieman myöhässä. Sellaiset vajaat pari tuntia. Kesken portugalin tasotestin sitten vaan auditorioon vääntämään koetta, joka sinänsä oli omalla kohdalla aika turha, koska ei tällä portugalin osaamisella kyllä muualle portugalin kielen kurssille mennä kuin aloittelijoiden. Vaikka tärkein, eli oluen tilaaminen luonnistuu moitteetta.
Viikonloppu sujui sitten ihan vaan hieman yöelämää katsastaessa ja rentoutuessa. Maanantaina alkoi sitten ihan kunnolla opiskelut, vaikka osalle ryhmästämme olikin ilmoitettu ettei maanantaina olisi vielä luentoja. Täällä tämä tiedon kulku ja oikeastaan mikään asia ei suju aivan ihan niin ongelmitta mitä siellä Suomessa. Nopeasti on kyllä tottunut siihen, ettei voi täydellä varmuudella oikeastaan mihinkään luottaa. Kuten Suomen päästä ystävä jo pääsikin toteamaan, että tämä kulttuuri sopii myös minun höveliin luonteeseen. Siitä huolimatta välillä saa vähän rauhoitella itseään jottei hermot mene täysin.
Täällähän luentoja järjestetään aina ilta yhteentoista asti, mutta harmikseni itselläni ei ole yhtäkään ”yöluentoa”. Normaalisti päiväni päättyy ilta kuudelta. Maanantaisin ja tiistaisin päivät ovat aika rankkoja sillä lähden yliopistolle seitsemältä ja kotona olen sitten samaan aikaan illalla. Tunteja täällä ei voi kauheasti jättää väliin sillä täällä on läsnäolopakko. 75% tulee olla paikalla ja länäolo on 20% arvosanaa. Eli vaikka olisi sen sallitun 25% pois tunneilta, veloitetaan siinä tapauksessa arvosanasta tuo 20 prosenttia. Arvosteluasteikko on 4-10 ja kaikkien arvioitavien keskiarvo tulee olla 7 jotta saa kurssin hyväksytysti läpi.
Se mikä opiskelusta täällä ainakin itselleni tekee hieman helpompaa verrattuna Suomeen on se, että motivaatio on korkeammalla. Kurssini vaikuttavat mielenkiintoisilta jo lähtökohtaisesti, mutta silti kurssin rakenne kaikkine esitelmineen ja palautettavina tehtävineen on hyvin saman tyylisiä mihin on Suomessa opiskellessa tottunut. Ja loppupeleissä läsnäolo pakko tälläiselle laiskalle kouluun lähtijälle on vain hyvä.
Vielä tässä kohtaa ainakin sitä on aamuherätyksestä huolimatta lähtenyt koululle ihan mieluusti, sillä vaihtariporukka vaikuttaa hyvältä, ranskalaisia täällä on melkein puolet porukasta. Onneksi joukkoon mahtuu sitten pakollisten saksalaisten lisäksi myös meksikolaisia ja muita edustajia kuten Perusta ja USA:sta.
Viime viikonloppuna lähdimme vaihtariporukan ja muutaman brasilialaisopiskelijan kanssa läheiselle Ilha do Mel nimiselle saarelle. Noin kolme tuntia meni menomatkaan ja paluumatkaan vierähti sellaiset viisi-kuusi tuntia. Näillä kriteereillä voisin ihan hyvillä mielillä perustaa oman matkailuyhtiön ja tulokset eivät hirveästi noista järjestylyistä eroaisi. Saari oli todella kaunis ja onneksemme sattui vielä erinomaiset kelitkin.
Todistusaineistoa etten kirjoittele blogia mistään sillan alta Suomesta.
Tulipas paljon tekstiä, johtuu varmaan siitä että tässä olisi koulutehtäviäkin hoidettavana tälle illalle. Ensi kerralla laitan vähän enemmän kuvia. Mut ei siinä, Tchau!